Tervetuloa!

Yhtenäiskoulun oppilaat bloggaavat koulun arjesta ja juhlasta.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluruno

On Maahisvanhus istuimellaan,

rehvastelee havainnollaan:

tontut, pikku hiippahatut

isonenät, punanutut,

kaiken hyvän aina saa.

Ei kukaan muista tanakkaa

kuningasta maahisten,

vaik’ kansa viettää juhlien

synnyinjuhlaa Jeesuksen!



”Minkä pitäis muuttua?”

utelee näin siivooja,

jok' ei löydä luuttua.

katsoo ylös vanhukseen,

odottelee vastausta.



”No noustaan täten yöstä sorron!

Katsoin viime yönä Zorron,

siinä mies on urhea,

äänensäkin karhea.

Miekka aina terässä

aina yhdessä erässä

vastuksensa kukistaa.”



Siivoojalla sivistystä

päässä tuskin rivin vertaa.

Siksi tiiraa kummeksuen,

edelliset sanat kertaa.

”En mä huomaa edelleenkään

mistä pitäis neuvo löytää.

Mitä tahdot tehtävän?”



Maahisvanhus silmät sulkee,

sitten avaa, ylös nousee.

Läpi suuren salin kulkee,

melkein huutaa kansallensa:

”Kaivaudutaan tunturiin,

tunkeudutaan kellariin,

jossa tontut tallettaa

lahjakasaa valtavaa.

Paketteihin kirjataan

omat jouluterveiset:

”On metsässä myös toinen kansa,

siispä meidät huomatkaa!

Pihapiiri luodatkaa!

Herkkuja maahan kuopatkaa!

Maahisille piparia!”



Näin siis tehtiin,

päästiin lehtiin.

Tosin Maahissanomiin,

ei siis suureen levikkiin.



Aatonaaton aamu koitti

tarmo väsymyksen voitti,

suuri joukko maahisia

lähti kohti tunturia.

Pari virstaa ennen tuota

pukin, tontun piilopaikkaa

Kuului ääntä männyn luota.

Siinä alkoi kaivuutyö,

johon kului koko yö.

Aattoaamun valjetessa

saavutti tuo maahiskansa

pukin tyhjän kellarin.



”Myöhästyimme, pahus sentään,

tuolla pukin porot lentää!”



Näin siis lahjat kaikkialle

kulki kuten joka vuosi,

paketit nuo kuusen alle

päällään kaunis joulukuosi.

Maahiskansa yhä säilyy

tuntemattomana.


Antti M., abiturientti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti